Maria ja taikalyhty

Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty - Romaani nuoresta Maria Jotunista

230 s., Tammi 2011

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin erästä tehtävää varten lukuvuoroon pääsi tällä kertaa Leena Laulajaisen teos Maria ja taikalyhty, joka kuvastaa kaunokirjallisuuden keinoin Maria Jotunin (1880-1943) tietä yhdeksi tunnetuimmaksi kotimaiseksi naiskirjailijaksemme. Sivumäärään en ole laskenut mukaan muuta kuin varsinaisen juonellisen tekstin, mutta teoksen lopussa on lyhyt selonteko Jotunin elämästä kokonaisuudessaan, luettelo hänen teoksistaan sekä selvitykset vanhahtavista sanoista. Täytyy sanoa, että nuo sanojen selvitykset ovat mainio ajatus ja teoksen kohderyhmä (nuoret) on otettu hienosti huomioon tässä asiassa.

Mielestäni tämä teos kuvastaa hyvin paitsi Maria Jotunin elämää myös hänen aikalaistensa tyttöjen ja nuorten naisten elämää. Teos on rakennettu taiten, jopa niin hyvin, että nuorella lukijalla voi olla vaikeuksia hahmottaa faktan ja fiktion raja. Kuitenkin raja on erotettavissa, jos vain käyttää maalaisjärkeä: ei nyt oikeasti voi olla säilynyt faktaa siitä miten hän suhtautui ensimmäisiin kuukautisiinsa tai muidenkaan asioiden pikkutarkkaan kulkuun, vaan kirjailija on lisännyt varmasti aikalaiskuvauksien pohjalta elementtejä siitä, miten Jotunin nuoruus ja lapsuus on voinut kulkea.

Teos etenee jouhevasti ja se kuvaa hyvin naisen aseman muutosta yhteiskunnassamme Maria Jotunin nuoruuden ajoista tähän päivään. Lisäksi teos kuvaa hyvin tuon ajan suuria ilmiöitä ja asioita, joista Jotuni on ottanut vaikutteita omaan ajatteluunsa: poliittinen ilmapiiri, Minna Canthin ajatukset, sortokaudet, eriarvoisuus. Vaikka jotkut asiat ohitetaan melko nopeasti, niin ne kuitenkin tuovat historiantietoutta nuorelle lukijalle sopivalla tavalla. 

Minä luin nuorempana paljon esimerkiksi Raili Mikkasen historiallisia nuortenromaaneja, ja täytyy sanoa, että arvostan tällaista kirjallisuutta. Minusta tuntuu, että se on osittain saattanut olla luomassa kiinnostustani historiaan ja sen ilmiöihin erityisesti Suomessa. On hienoa, että Leena Laulajainen on nyt tuonut nuorten tietoisuuteen tällaisen vahvan naiskirjailijan Maria Jotunin olemassaolon, samalla tavalla kuin Mikkanen on kirjoittanut Katri Valasta ja Aino Kallaksesta. Tällaisia teoksia lukisin mielelläni enemmänkin, koska nämä ovat mielenkiintoisia ja elämäkertoja kevyempiä katsauksia henkilöhistoriaan.

♠♠♠♠