Saari meren keskellä

Annika Thor: Saari meren keskellä

233 s., Tammi 2001

suom. Marja Kyrö

alkup. En ö i havet 1996

Ja nyt lukuvuoroon pääsi Annika Thorin Saari meren keskellä. Kahmaisin tämän eilen illalla oikeastaan yhdeltä istumalta. Tämä piti ainakin minua hyvin vahvasti otteessaan ja halusin tietää mihin suuntaan asiat vielä kallistuvat.

Thorin nuortenromaanissa nousee esille kaksi hyvin vahvaa teemaa, jotka yhdistetään tässä hyvin. Teemat ovat juutalaisvainot ja sotalapset toisessa maailmansodassa. Päähenkilönä on 12-vuotias wieniläistyttö Steffi, joka joutuu lähtemään pikkusiskonsa Nellin kanssa sotalapseksi Ruotsiin. Nelli tuntuu sopeutuvan hyvin uuteen elämäänsä, hän oppii kielen nopeasti ja saa kavereita. Steffin laita on toisin, häntä pilkataan ja kiusataan eikä hänen kasvatusäitinsä ole sieltä lempeimmästä päästä. Steffi kokee itsensä yksinäiseksi ja huoli Wieniin jääneistä vanhemmista vaivaa tyttöä.

Täytyy sanoa, että en ole koskaan ajatellut, että sotalapseksi lähdettiin muualtakin kuin Suomesta. Kai se tieto on jossain alitajunnassa ollut, mutta nyt se oikeastaan vasta aukesi minulle. Tämä teos osoittaa myös sen, että ei Ruotsissakaan asiat koko ajan hyvin olleet, vaikkei se sotatoimiin osallistunutkaan: yhtälailla ruokaa säännösteltiin ja merillä sai pelätä miinoja. Kun mukaan ympätään vielä juutalaisvainot, teoksesta tulee uskomattoman vahva ja se vaatii hieman sulattelemista ja pohtimista.

Mielestäni Thor on mainiosti onnistunut tavoittamaan 12-vuotiaan ajatukset ja tuntemukset, joista hän kirjoittaa koskettavasti ja lämpimästi. Steffin ei ole helppoa olla "iso tyttö", jonka pitäisi huolehtia pikkusisarestaan ja pärjätä kuin aikuinen ainakin. Tyttö joutuu astumaan liian aikaisin liian isoihin saappaisiin.

Yksi lempielokuvistani on Äideistä parhain, joten lienee sanomattakin selvää, että sotalapsiteema kiinnostaa minua. Tässä kirjassa on muutamia samoja piirteitä kuin elokuvassakin, mutta on tämä kuitenkin hyvin erilainen. Teoksen loppu jää odottavasti auki, ikään kuin se antaisi toivoa siitä, että kaikki vielä järjestyy. Minua se kyllä jäi hieman vaivaamaan: miten käy tyttöjen vanhempien, kuinka kauan tytöt joutuvat olemaan sotalapsina ja pystyvätkö he pitämään kiinni juuristaan yrittäessään sopeutua uuteen elämäänsä?

♠♠♠½