Polku

Katariina Souri: Polku

400 s., Tammi 2012

Minulla on jo jonkin aikaa ollut kirjastosta lainassa Katariina Sourin (ent. Kata Kärkkäinen) uutuusromaani Polku. En tiedä miksi en ole oikein saanut tartuttua tähän kirjaan aikaisemmin, koska loppujen lopuksi tämä oli todella vetävä ja mielenkiintoinent teos. Tuo kansi on ainakin minun mielestäni hyvin kiehtova ja mystinenkin, oikein herättää uteliaisuuden. Lukukokemuksen jälkeen voin todeta, että sisältö ei ollut ihan niin "hämäräperäistä" kuin kansikuva antaa ymmärtää.

Polku kertoo tv-show'taan luotsaavasta Aurasta, joka päättää yllättäen hypätä pois oravanpyörästä ja matkustaa tyhjillään olevaan kotikartanoonsa viikonlopuksi, vaikka on vannonut ettei enää ikinä palaa tiluksille. Siellä Auran mieleen palaa uudelleen hänen äitinsä yllättävä kuolema vuosia aikaisemmin, Auran lapsuudessa. Palapelin palat alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen ja Aura alkaa löytää myös todellisen itseytensä, sen joka on haudattu julkisuuskuvan taakse.

Pakko on muuten tähän väliin hieman kritisoida takakansitekstiä tai oikeammin sen kohtaa "uppoutuu yhä syvemmälle mielensä syövereihin, unien ja näkyjen maailmaan". Ei se nyt ihan noin dramaattisesti mene ja siltä osin olin ehkä hieman pettynyt, takakansi kun antoi odottaa paljon jännittäviä asioita. 

Tästä teoksesta kyllä löytyy psykologisen jännärin piirteitä, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin aika vähän. Tietyt kuvaukset Auran Viola-äidin nuoruudesta jotenkin taittavat jännitykseltä terävimmän kärjen ja arkipäiväistävät teosta. Tai ehkä pitäisi sanoa "värikylläistävät" sitä, koska ne ovat niin erilaisia kuin muut osuudet. Ne eivät oikein istu kokonaisuuteen ja minua ne hieman häiritsivätkin, koska muuten tämä teos olisi ollut todella jännittävä. 

Tästä teoksesta tulee hieman mieleen Päivi Alasalmen Vainola, vaikka eroavaisuuksiakin on huomattavasti. Polku on kuitenkin loppuratkaisultaa onnellisempi ja se sopii tälle teokselle hyvin: olkoonkin että se on ehkä tietyllä tavalla "helppo" loppuratkaisu. Loppusuoran tapahtumat ovat kyllä mielestäni aika tiheätunnelmaisia joiltakin osin, oikeasti jännitti miten kaikessa vielä käy, joten kevyt loppuratkaisu on tervetullutkin.

Suosittelen tätä teosta kaikille gotiikan henkeä vaalivien kirjojen ystäville sekä psykologisesta jännityksestä pitäville.

♠♠♠½

ps. Tämä teos on saanut mielestäni omituisen vähän mediahuomiota enkä ole bongannut tästä kai yhtäkään blogi-arviota. Olen siitä hieman yllättynyt. :o

*****
Muistakaahan muuten kaikki vielä osallistua Annikan arvontaan Rakkaudesta kirjoihin -blogissa!