Kukkia Piretille

Mustonen, Enni: Kukkia Piretille

286 s., Otava 1991

Ihan ensiksi anteeksipyyntö siitä, että julkaisuvuosi voi olla päin seiniä: palautin tämän kirjan päivällä kirjastoon enkä muistanut ottaa sitä ylös. Fiksu ihminen miettii nyt, että miksen tarkista sitä netistä. Siksen, että uskon olevani oikeassa. Kukkia Piretille päätyi lukulistalleni suosituksen perusteella, kiitos siitä. Tämä oli mielenkiintoinen teos hieman erilaisesta näkökulmasta.

Piret Mätlik on virolaisnainen, joka lähtee työharjoittelijaksi Suomeen, koska ajat Virossa ovat kovat ja on puutetta kaikesta. Ajallisesti teos siis sijoittuu 1990-luvun taitteeseen. Piret haaveilee oman puutarhan perustamisesta ja pääoman kartuttaminenkin on hänellä mielessä, kun hän saapuu Aholan puutarhalle. Perhettä on neljä vuotta aikaisemmin kohdannut suuri suru, joka varjostaa edelleen erityisesti tilan isännän elämää. Arvata saattaa, että loppujen lopuksi erinäisten kommellusten jälkeen Piretin ja isännän välit alkavat lämmetä.

Tämä teos ei ollut oikein kutkuttavan romanttinen, mutta eipä välttämättä tarvinnut ollakaan, koska tämä tuo esille jotakin muuta: millaista on muuttaa vieraaseen maahan, jossa kaikki on erilaista ja suhtautuminen virolaisiin osittain hyvin epäluuloista? Eihän tämä mikään Sofi Oksasen Stalinin lehmät ole, mutta omassa "kevytkirjallisuuden genressään" oikein toimiva, mielenkiintoinen ja uskottavakin teos. Onhan tämä sitä paitsi tosipohjainenkin, en vain tiedä missä määrin. Lisäksi pidin siitä, että työ on puutarhatyötä, koska en ole aikaisemmin lukenut mitään puutarhurin työstä. Aihe kiinnostaa minua, koska olen jo kahtena kesänä ollut kukkamyyjänä, mutta varsinaisesta puutarhatyöstä minulla ei ole kokemusta: on hauska hieman hahmottaa millaista oikealla puutarhalla on.

Mielestäni tämä ei ole Mustosen parhaimpia niistä mitä olen häneltä lukenut, mutta mielenkiintoinen kumminkin. Romanttista värinää olisi voinut olla enemmänkin, vaikka sen puute paikkaantuukin hieman erilaisilla asioilla.

♠♠♠