Karvakorvan runopurkki

Hannele Huovi (teksti) ja Kristiina Louhi (kuvat): Karvakorvan runopurkki

77 s., Tammi 2008

Karvakorvan runopurkki on kahden ansioituneen lastenkirjailijan yhteistyössä syntynyt runoteos, joka puhuttelee sekä teksteillään että kuvillaan. Aikaisemmin heiltä on ilmestynyt toinenkin runoteos, Vauvan vaaka, jonka aion myös lukea: niin suuren vaikutuksen tämä Karvakorvan runopurkki teki.

Miten ylipäätään päädyin lukemaan tämän? Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin viimeisenä tehtävä oli lainata ja lukea kolme lastenrunoteosta. Otin listalta ylös muutaman nimen ja suuntasin kirjastoon, jolloin tämä teos pisti heti silmään iloisella ja pirteällä kannellaan. Kristiina Louhi on ehkä jopa suosikkikuvittajani (ihanat Aino-kirjat!), joten on kai sanomattakin selvää, että kuvat hurmasivat minut. Mutta olihan tämä hyvä valinta myös runojen kannalta.

Hannele Huovi on minulle tuttu lähinnä Histamiini-kirjoista vuosien takaa. Aikaisemmin en ole hänen runojaan lukenut, joten onneksi nyt niin tein: runot ovat hauskoja ja käsittelevät hyvin erilaisia aiheita, niissä on mainio rytmi ja kuten takakansi lupaa "Hannele Huovi -- kirjaa runoihin salaviisaita pikku mietteitä". Runot ovat mm. leikki-, kiukku- ja unirunoja. Kristiina Louhen kuvitus täydentään kauniisti runojen sanomaa ja tunnelmaa monen ikäisiä puhuttelevalla tavalla.

Pidin kaikkein eniten runoista Raja ja Kiukkupurkki, jotka mielestäni kuvaavat monen ikäisen ihmisen tuntemuksia: välillä kiukuttaa tai haluttaa olla yksin. Myös runo Kun on oikein pimeää teki minuun vaikutuksen. Tähän loppuun laitan vielä kuluvaan vuodenaikaan hyvin osuvan runon Kylmä houkuttaa kokonaisuudessaan:

Kylmä houkuttaa uneen/koirat ja ihmiset/kiepille sohvan mutkaan,/ja sateen valkoinen siipi/laskeutuu kaihtimena ikkunaan.

♠♠♠♠

Ettei kukaan pääse syyttämään minua tekijänoikeusrikkomuksista mainittakoon, että kuvat on otettu tämän teoksen "Karvakorvan runopurkki" sivuilta ja ne ovat siis Kristiina Louhen käsialaa.