Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli
205 s., WSOY 2013
alkup. De Stiefmoeder, 2011
suom. Sanna van Leeuwen
kansi: Anna Makkonen
kansi: Anna Makkonen
Olen viime aikoina lukenut blogeista monia mielenkiintoisia arvioita Renate Dorresteinin tuoreimmasta suomennoksesta Hyvä äitipuoli. Törmäsinpä jossakin blogissa (en muista enää missä) suomentajan kommenttiin siitä, että takakansi paljastaa ihan liikaa ja että alkuperäiskielisessä kirjassa tätä tärkeää jujua ei paljasteta heti takakannessa. Luin tätä kirjaa siis hieman kahtiajakoisesti, sillä tiesin kyllä mitä ja miksi, mutta yritin ajatella miten asiasta tietämättömyys vaikuttaisi lukukokemukseen. Tulin sitten siihen lopputulokseen, että ei tuo takakansi ole mielestäni liian paljastava vaan juuri sopiva, sillä muuten tunnelma olisi varmaan tihentynyt minun makuuni liikaa ja olisin kyllästynyt salamyhkäisyyteen. Mutta tämän siis halusin nostaa esille, koska on mielenkiintoista seurata miten takakansiteksti vaikuttaa lukukokemukseen.
Hyvä äitipuoli kertoo Clairesta ja Axelista, jotka ovat pitäneet yhtä jo 12 vuotta. Heidän perheeseensä kuuluu myös Axelin tytär Josefien. Kaikki on vallan hyvin, kunnes Axel löytää Clairen papereista ajanvarauksen aborttiklinikalle. Axel on vihainen ja pettynyt, sillä Claire on toiminut hänen selkänsä takana. Kyllä hän on, mutta ei niin kuin Axel luulee. Tästä lähtee liikkeelle epäluuloisuuden, väärinkäsitysten ja molemminpuolisen vihamielisyyden muuri, jota Josefien yrittää pönkittää parhaansa mukaan.
Tämä kirja on tarina kahden ihmisen avioliitosta ja siitä mihin asioiden salaaminen voi johtaa, mutta myös siitä miten asioista voi oppia ja jokainen voi mennä itseensä. Riitojen keskellä sekä Axel että Claire tuntuvat löytävän itsestään uusia puolia ja molemmat käyvät myös jonkinlaista itsetutkiskelua, vaikkakin katkeruus ja pettymys vaikeuttavat periksi antamista. Tämä on myös tarina siitä miten äitipuolena oleminen ei aina ole kovinkaan helppoa, vaikka näennäisesti siltä näyttäisikin. Lojaalius voi ajaa asioita vain pahemmin sekaisin.
Dorrestein kirjoittaa hyvin jännittävästi ja salamyhkäisesti, hän on oivallisesti kuvannut ihmisten omia henkilökohtaisia päänsisäisiä ajatuksia. Lukijan on helppo astua toisen näkökulmaan ja ymmärtää tämän ajatukset, ja kertojan vaihtuessa kokonaiskuva tilanteesta hahmottuu hyvin. Dorresteinin kirjassa ei oikeastaan ole mitään hirveän erikoista juonta tai juonellisesti uutta ajattelua, äh kun en osaa selittää mitä tarkoitan. Dorrestein kuitenkin kirjoittaa elävästi ja raikkaasti tästä aiheesta, mistä kertova kirja voisi olla kovinkin tavanomainen. Kuten alussa totesin, tässä kirjassa kyllä tunnelma tihentyy ja loppua kohten muuttuu hieman painostavaksikin, minkä vuoksi loppuratkaisu on ehdottoman pakko lukea: kirja on siis aivan pakko lukea loppuun saakka. Ovelaa!
♠♠♠♠
Minustakin tunnelma oli lopussa todella painostava! Ja myös pelottava. :)
VastaaPoistaJoo ehdottomasti tuo loppu oli myös pelottava, miltei ihokarvat nousivat pystyyn. Sen takia loppuratkaisun selvittäminen, se että oliko loppu onnellinen vai ei, jäi mielestäni ehkä jopa hieman ratkaisematta, ikään kuin lukijalle olisi annettu mahdollisuus päättää itse.
PoistaMinä en ihan innostunut tästä ja kirja oli minusta liian ennalta-arvattava ja paikoin jopa aika tylsä. Mutta kiva että monet muut tykkää tästä enemmän kuin minä ;).
VastaaPoistaMinusta tämä ei ollut tylsä, vaikkakin kyllä hieman ärsyttävä, mutta minua nyt aina ärsyttääkin kaikki selvittämättömät väärinkäsitykset ja riidat. Allekirjoitan kuitenkin tuon ennalta-arvattavuuden osittain, vaikka oli tässä aika hyytäviä yllätysmomenttejakin. Ehkä se perusjuoni oli se ennalta-arvattava, mutta lisäjuonteet eivät olleet ainakaan minun mielestäni. :) En tiedä tykkääkö tästä monet muut, mutta mielipiteitä tämä ainakin tuntuu herättäneen. :D
PoistaTaitaa olla ensimmäinen posiitivinen arvio, jonka tästä luen.. Mutta ihanaa, ehkä minäkin voisin pitää tästä! Yöpöydällä nimittäin odottaa.. :)
VastaaPoistaJoo tämä kirja on kyllä todella vahvasti mielipiteitä herättävä. Itse en ole lukenut arvioita siitä näkökulmasta onko teos positiivinen vai negatiivinen, lähinnä tutkiskelin havaintoja ja miten niihin on suhtauduttu (enkö selitäkin tässä hieman ristiriitaisesti, heh. ;) Tarkoitan tässä nyt sitä, että en tarkkaillut kirjan yleisarviota vaan yksityiskohtia.) Toivottavasti kirja osoittautuu hyväksi sinunkin mielestäsi. :)
Poista