Layers -lastenkirjaprojekti 2013

Ajattelin kirjoitella tällaisen teemapostauksen Layers -lastenkirjaprojektin näyttelystä, koska kyseessä on aika ainutlaatuinen juttu. Kävin tämän kiertämässä jo toukokuun alussa, mutta nyt vasta saan ajalliseksi kirjoittaa tästä. Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelijat sekä graafisen muotoilun opiskelijat saavat toisena opintovuotenaan mahdollisuuden osallistua tähän yhteistyöprojektiin, jossa näiden kahden alan opiskelijat yhdistävät voimansa ja pyrkivät luomaan uudenlaisia lastenkirjoja. Nyt vuonna 2013 tämä projekti toteutetaan toista kertaa ja näyttely on toukokuun ajan pystyssä Seinäjoen uudessa pääkirjasto Apilassa. Tänä vuonna teemana oli kirjojen tekeminen erityislasten käyttöön ja heidän oppimisensa tueksi tai sitten maailmankatsomuksellisen lastenkirjan tekeminen.

Yllä hieman yleiskuvaa näyttelystä. Mielestäni näyttely oli houkuttelevasti rakennettu ja minulla meni siellä miltei tunti kirjoja tutkiessa ja kuvia napsiessa. Olisin voinut tutkia niitä vielä enemmänkin, mutta minulla ei ollut aikaa. Kuvasta näkee myös sen, että näyttelyssä on pyritty tuomaan eri tavoin esille paitsi teoksen kuvitusta myös vihjeitä sisällöistä ja niiden erityisasioista (kuten lukemisen helpottamiseksi käytetyistä fonttityypeistä). Etualalla näkyy erityiskäyttöön (joko kirjastojen satutunneille tai erityislapsille) suunnattuja kirjoja, taustalla on maailmankatsomukselliseksi luokiteltavien kirjojen pöytä.

Mielestäni tämä toisella seinällä oleva pieni pöytä, jossa on esillä kaksi kirjaa, on jotenkin todella sympaattinen ja lapsia tuntui kiehtovan heidän kokoisensa kirjojen hahmot. Toinen tässä olevista kirjoista on neuvostoliittolaisia vaikutteita ammentanut kirja avaruuskissa Miristä, joka olikin kuvitukseltaan mielestäni todella hieno ja tarinakin onnistunut. Kirjan lopussa ollut pieni avaruustietopaketti oli hyvä lisä kirjalle. Kirjan idea on mielenkiintoinen ja vaikutteiden tausta poikkeuksellinen, mikä on kiinnostava asia. MIR -kirjan ovat luoneet yhdessä Juri Laitinen, Jesse Pyysalo, Kati Pynnöniemi ja Sanna Salonen. Kuvitus on herrojen käsialaa. Vieressä oleva Hämähäkki Härkösen sanasykkyrä puolestaan on runomuotoinen tarina, joka on toteutettu interaktiivisessa sovelluksessa. Tästä teoksesta ovat vastanneet Elina Brunfeldt, Heidi Mäkirinta ja Maaret Kuutti. Jälkimmäiseen en tutustunut sen tarkemmin.

Suosikkikirjani tästä näyttelystä lienee opiskelijoiden Tytti Muurisen ja Elina Rannanjärven sekä tekstin loihtineen Taivaannaula Ry:n Anssi Alhosen kirja, jolle on olemassa jopa lisärekvisiittaa. Pientä ja isoa väkeä on kuvakirja, johon on kerätty vanhoja suomalaisia uskomuksia ja ne on koottu luonnonuskon perinnettä ylläpitävän Taivaannaula ry:n kokoelmasta. Kuvitus tässä kirjassa on oikeasti lähestulkoon henkeäsalpaavan hieno ja herkkävireinen, pehmeä värienkäyttö on vaikuttavaa ja lämminhenkistä. Kaikista kuvista en pitänyt, ne olivat jotenkin rujoja, vaikkakin taidokkaasti tehtyjä. Muinaisuskon perinteitä kunnioittava ja "opettava" kirja on suunnattu erityisesti kirjastokäyttöön ja siitä on tehty satutunneille tarkoitettu lorupussi sekä myös muuhun käyttöön suunnattu puuhakirja.

 

Sympaattisesti kuvitettu Ketun ja Jäniksen majakkaseikkailu oli myös mielenkiintoinen teos, sillä siinä on mukana tukiviittomat. Tukiviittomat tulevat viittomakielestä, mutta niitä käytetään varsinaista kieltä vapaammin. Tämä kirja on tarkoitettu tukiviittomia käyttäville tai niiden käyttöä opetteleville lapsille oppimisen tueksi. Hieman miinusta kyllä annan tämän kirjan käytännöllisyydestä, sillä tukiviittomat on aina sivun reunasta aukevan taitoksen alla, mikä tekee kirjasta hankalasti käsiteltävän: paksu paperi ei pysy taitoksissaan ja kirja levahtaa täysin auki kuin haitari. Toisaalta viittomat ovat hyvässä paikassa, koska siten lapsi voi tutkia niitä itse, mutta muuten ne olisi mielestäni voinut painaa erilliseen vihkoon. Tarina on aika kevyt, mutta toimii hyvin yhteen kuvituksen kanssa. Tämän kirjan ovat kuvittaneet Pinja Tuori ja Janina Ojanperä sekä kirjoittaneet Rosa Hahkala ja Sanna Leinonen.

 

Tässä hieman kuvaa toisesta suunnasta. Mielestäni oli hieno oivallus rakentaa tällainen pikkukaupunki, jonka talot on tehty nukkekotimaisesti: niissä todella on sisällä hahmoja, jotka seikkailevat pöydän kirjoissa. Näyttelystä löytyy vielä paljon muitakin hienoja kirjoja kuin nämä tässä esittelemäni. Olisi todella kiva voida ostaa näitä omaksi, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista ellei joku sitten hanki kustannussopimusta. Ja lapsiltakin tuntuu olevan tilausta, sillä yksi pikkuinen sanoi äidilleen "äiti mä tahtoisin lainata näistä kirjoista jonkun". :) Vielä on reilu viikko aikaa mennä tutustumaan, suosittelen!