Rebekka: Tuulimyllyjä ja tulppaaneja

Tuija Lehtinen: Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja

208 s., Otava 2013

Vaikka aina löydän jotakin moitittavaa Tuija Lehtisen Rebekka -kirjoista, niin tässä sitä taas ollaan sarjan tuorein osa luettuna. En tiedä olisinko muuten lainannut enää uusinta osaa (vaikka en tykkääkkään jättää sarjoja kesken), mutta tämän kansi oli niin kertakaikkisen ihanan keväinen ja piristävä ja nimikin jotenkin houkutteleva, että oli ihan pakko lukea. Nyt olen iloinen, että tämän luin, koska minulla oli koko ajan sellainen tunne, että tämä on nyt varmaan sarjan viimeinen osa. Loppu tukee päätelmääni, mutta varma en voi olla.

Tuulimyllyjä ja tulppaaneja on Rebekasta kertovan sarjan uusin osa. Tässä kirjassa Rebekka käy luokkaretkellä Pietarissa, matkustaa koko perheen voimin Hollantiin hakemaan veljeään kotiin ja päättää yläasteen sekä jännittää sitä, että pääseekö hän hakemaansa paikkaan opiskelemaan. Koska kyseessä on pappilan punapäinen Rebekka, ei ammattihaave voi olla mitään tavallista: hän tähtää stylisti-artesaaniksi.

Tämä kirja oli jotenkin aivan erilainen kuin aikaisemmat osat. Rebekka on entistä aikuismaisempi, hän tähtää jo pitkälle tulevaisuuteen ja elää kuitenkin hetkessä. Ehkä olisi parempi sanoa, että nyt Rebekka vaikuttaa aidosti ikäiseltään, lapsellisuus on karissut pois. Rebekasta ei enää saa kiltin tytön kuvaa niin vahvasti kuin aikaisemmin, vaikka mihinkään radikaaleihin juttuihin hän ei ryhdykään.

Kerronnallisesti tämä kirja on hieman heikompi kuin aikaisemmat osat, sillä minua ärsyttivät jatkuvat takaumat. Pietarinmatkasta kerrottiin jopa ihan hyvin paikan päällä, mutta Hollannin tapahtumia kerrottiin enemmän takaumien kautta. Samoin monia muita juttuja käsiteltiin takautuvasti, mikä kyllä minua ihan oikeasti haittasi ja paikoin oli jopa vaikea seurata, kun ei annettu mitään selkeää merkkiä, että tapahtumat vaihtuvat. Aika meinasi mennä välillä ihan sekaisin. En tiedä miksi Lehtinen yhtäkkiä tuntuu niin ihastuneen tällaiseen kerrontaan, mutta toimivaa se ei ole.

Tekstillisesti tämä kirja on myöskin hieman erilainen kuin aikaisemmat osat, tässä tavoitellaan selkeästi enemmän nuorisopuhetta ja rentoutta. Juuri tuo liian ankara rentouden tavoittelu saa tekstin tuntumaan tosi pökkelöltä. Minun silmääni särähti kovasti, kun yhtäkkiä puhuttiin "hänestä" käyttäen "se" -sanaa. Sellainen ei alkuunkaan istunut kirjan tyyliin, etenkin kun muuten kirja oli hyvää suomea ja sujuvaa. Tuollainen turha kikkailu rikkoi eheää kokonaisuutta aivan turhaan.

Silti tykkäsin ideana tästä kirjasta eniten koko sarjasta, sillä tästä aistii muutoksen ja aikuistumisen niin vahvasti. Lisäksi miljöö muuttuu, mikä tuo jännitystä ennen niin tasaisen koulutyttömäiseen sarjaan. Juuri tämä asteittainen aikuistuminen, kerronnalliset ratkaisut ja tapahtumat yleensäkin luovat sen tunteen, että tämä sarja saattoi olla nyt tässä. Itse melkeinpä toivoisin, että niin olisi, koska tästä kirjasta sarja saisi tosi hyvän päätöksen ja kohtakin olisi oikea: muutoksen kynnyksellä on helppo lopettaa ja jättää lukijan mielikuvitukselle ovet avoimiksi. Kirjan loppulauseet luovat myös tunnelman, että Rebekan tarina jatkuu jossain muualla kuin kirjojen kansien välissä. Nyt sitten jännityksellä odotan, ettö tuleeko Rebekoita enempää.

Ideasta voisin antaa hieman enemmänkin pisteitä, mutta kerronta ja kieli tiputtavat pisteet nyt 3:een. Varman tasainen lisä Rebekka -sarjaan.

♠♠♠