Kirkkaat päivä ja ilta

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

125 s., Siltala 2013

Inka Nousiaisen uutuusteos on niittänyt sangen paljon mainetta täällä blogeissa ja sitä kautta minäkin tästä kirjasta kiinnostuin. Nousiainen on kirjoittanut ennen tätä kirjaa jopa seitsemän teosta, mutta minulla ei kyllä ollut harmainta aavistustakaan kyseisestä kirjailijasta. En ole lukenut tästä kovinkaan montaa arviota, koska olen halunnut muodostaa oman mielipiteeni tästä täysin objektiivisesti. Kuitenkin olen huomannut, että tästä Kirkkaat päivät ja ilta -kirjasta on kyllä pidetty. Piti kansikuvan mukana ikuistaa oikein kynnetkin, kun kerrankin sattui olemaan lakka sävy sävyyn kannen kanssa. ;)

Kirkkaat päivä ja ilta kertoo rinnakkain kahdesta siskoksesta, Iidasta vuonna 1938 ja Edlasta nykyajassa. Edla on jo vanha nainen ja valmis kuolemaan, mutta Iidaan liittyvä suuri salaisuus ei jätä häntä rauhaan. Edla on nuorena lääkintälottana nähnyt ja tehnyt jotakin sellaista, joka kaihertaa häntä yhä edelleen. Kun Edla sattumalta ja kuin tarkoituksella tapaa nuoren Viljamin, hän tuntuu vihdoin voivan purkaa sydämestään salaisuuden painolastin.

Iida on nuori opettaja, joka haluaa irtaantua lapsuudenkodistaan ja hänelle suunnitellusta tulevaisuudesta. Iida ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee uudelle paikkakunnalle opettajaksi. Kohtapian Iida tapaa Eliaksen, jonka kanssa hänellä on merkillinen yhteys. Iida on hahmona sangen vahva ja samalla epävarma, sellainen ehkä hieman ristiriitainen ja jotenkin epätodellinen.

Tämä teos oli mielestäni todella vangitseva, tätä oli vain pakko lukea koko ajan eteenpäin. Iidaan liittyvän salaisuuden paljastuminen oli toisaalta hyvin yllättävää, toisaalta jotenkin ennalta-arvattavaa. Luin syvällä mielenkiinnolla etenkin historiaan sijoittuvat luvut, joissa mielestäni on tavoitettu hyvin tietynlainen usvainen, herkkä ja jopa aistillinen tunnelma. Ei nykyaikaankaan sijoittuvat luvut huonoja ole, mutta aluksi ne tuntuivat jotenkin sekavilta.

Nousiaisen käyttämä kieli on mielestäni hyvää ja sujuvaa, hän kuljettaa tarinaa sangen vaivattomasti ja johdonmukaisesti. Taas harmittaa, että en merkinnyt lukiessani hyviä tekstinpätkiä ylös, sillä mielestäni Nousiaisen lauseissa on välillä todellista tenhoa. No mutta lukekaa itse, niin tiedätte mistä puhun!

♠♠♠♠